Kyllähän minä tiedän, ettei Malmössä ole mikään pakko asua. Mutta valitanpa nyt kuitenkin kulttuurishokin varjolla.

 

Mitenköhän monta ihmistä matkustaa Malmöstä ja sen lähistöltä päivittäin töihin Tanskaan? Kai senkin tiedon jostain helposti löytäisi, mutta eipä minua luku sinällään kiinnosta. Se mikä kiinnostaisi olisi tieto, että nyppiikö muitakin ”pendlaajia” yhtä pahasti junassa/autossa istuminen ja siihen päivittäin kuluva aika. Yhtä pahasti siis kuin minua. Junien myöhästelyistä en edes aloita...

 

Kolme tuntia matkustamista päivässä. Sairasta. Okei, olen kehittänyt tietysti aktiviteetteja ajan kuluksi. Aamulla ruotsalainen Metro-lehti, sen jälkeen aamutirsat. Köpiksen päärautiksella junan vaihdon yhteydessä mukaan Tanskan Metro-lehti ja sitten ikkunasta tuijottelua. Kotiin palatessa musiikkia, kirjan lukua ja tirsailua. Mutta silti. Argh! Ja hei, jos on juna täynnä niin ihan turha työntää tätä vauvamahaa näkyville, kukaan ei anna istumapaikkaa.

 

Kun vihdoin ja viimein pääsen Malmöön, ovat kaupat jo kiinni (no ruokakauppaan pääsee kymppiin asti). Kävelen shoppailukadun läpi ja kaikki on ihan yhtä kuollutta, pimeää ja tylsää kun aamuseitsemältä junalle kävellessä. Keitä ovat ne ihmiset, jotka ehtivät shoppailemaan ennen kuutta?!? Eihän tässä oikeasti ole kyse siitä, että pitäisi joka päivä päästä ostoksille, mutta kauppojen aukiolo auttaisi siinä, ettei tuntuisi niin keskiyöltä kaupungissa kulkiessa.

 

Harrastustoiminnasta: Mites uimahallit? Minulla olisi jotenkin järkevän matkan päässä pari uimahallia... Toisen yhteydessä on ”kylpylä” – sellainen serenantapainen perhehelvetti, paikallisesti Aq-va-kul. Ja siis jos haluaa uimaan kuntouintialtaaseen niin pitää ostaa lippu koko uimalaelämykseen. Halpa keikka. Kaiken lisäksi paikka avattiin kaksi kuukautta sitten vuosien rempan jäljiltä ja on vieläkin ihan kämänen. Nyt on ollut puhetta, että paikka suljettaisiin lopullisesti. Vau! No sitten se toinen uimahalli Kockums Fritid. En ole sitä vielä edes päässyt testaamaan kun sisäänyrittäessäni sain kuulla, että nyt on ”leikkitunti” (klo 9-15 sunnuntaina, tai jotain vastaavaa), joten ei altaassa kyllä pysty uimaan kun se on täynnä lapsia. Jaha. No hej sitten.   

 

Onneksi lähistöllä on kiva puisto Pildammsparken. Siellä on mukava käydä kävelyllä ja lenkillä jos vain pystyy välttelemään sähiseviä lintuja. Kesällä paikka olisi ihanteellinen piknikille, mutta ne linnut... kun sitä paskaa on nurtsit täynnä. Siis todella täynnä. Ei löydy neliömetriä ilman pökälettä. Linnut on nääs niitä hanhia sun muita isompia kalkkunoita.

 

Tanskaan muuttaessa sain heti automattisesti paikallisen henkkarin ja minulle osoitettiin oma lääkäri. Kieliopetusta olisin saanut about 13 kruunun(!!) tuntihintaan. Mites ruotsissa? Ei tietoakaan vastaavasta. Hyvä kun uuden henkilötunnuksen antoivat: mistä ne ovat keksineet että se on muotoa vuosikuukausipäivä-1111?

 

Olen siis asettunut Malmöön, vaikkei minulla siellä mitään elämää olekaan. Onneksi kevät yleensä auttaa minua kun ajatukset saavat valoa... Ehkä blogikin muuttuu valituksesta joksikin muuksi.

 

Junassa aamulla matkalla töihin: ”Mitähän muuten tuo urponnäköinen äijä Haltin pusakassa tuijottelee. Voisikohan olla suomalaisurpo skånelaisen sijaan? Täytyy pitää suomenkielinen kirjani piilossa - tai voisihan sitä tsekata reaktion, kirjan nimi on nimittäin Hutsula.” Niin, ei minulla koti-ikäväkään ole. Ehkä vähän Köpisikävä.