...kun nuo lapset kasvavat vauhdilla. Nyt täällä nuohoaa lattioita pieni lakaisukone, joka löytää kaikki piilotetut johdot ja pikkuroskat - roskat ovat ilmestyneet jostain vartti imuroinnin jälkeen. Mutta samalla vauvasta on kuoriutunut iloinen kaksihampainen Hangon keksi - ja kyllä, niitä hampaita harjataan joka ilta.

Kahdeksan kuukautta on nyt nappulalla plakkarissa ja meno on sen mukaista... ja kuulemma yltymään päin. Voin kuvitella millaista säntäilyä täällä tulee olemaan puolen vuoden kuluttua kun juniori todennäköisesti kävelee ympäriinsä. Onneksi nassikka ei ole vielä oppinut kontrolloimaan eri tekemistensä aiheuttamia ääniä: hän hihkuu ryömiessään määrätietoisesti jotain houkuttelevaa kohdetta kohti, kaikki on hiljaista kun hän imeskelee johtoja ja paukutus on mahtava kun hän leikkii leluillaan.

Ruoka nassikalle maistuu ja jos ei maistu niin hän syö sitä silti, mutta yökkäillen. Reppana. Suosikkiruokia ovat erilaiset (purkki)pastat ja pahimpia minun kokkailut... Tai siis ihan ykkösiä ovat kyllä erilaiset hedelmäsoseet, muiden herkkujen ääreen hän ei ole vielä päässyt. 

Tällä viikolla buukkasimme reissun Egyptiin. Nyt minulla on kaksi kuukautta aikaa yrittää koordinoida miten pikkulapsen kanssa sinne matkustetaan. Pitääkö olla ruuat mukana, turvaistuin, tyyny, vaipat, uudet pienemmät rattaat? Ja mitä muuta? Ainiin ne sunproof-vaatteet, hatut, aurinkolasit. Kai sitä yhden kerran täytyy matkustaa hampaisiin asti varustautuneena niin tietää jatkossa, mikä kaikki sälä on turhaa. Juuh, ja sitten pitäisi saada nappula viihtymään lentokoneessa ensin kuusi tuntia ja sen jälkeen busasssa neljä, viisi tuntia. Mutta onneksi minulla on tosiaan se pari kuukautta aikaa mietiskellä miten kaiken saisi toimivaksi paketiksi. Valmismatka - my a*s.