Työmotivaatio on aivan mahtava! Reilut 30 työpäivää pitäisi vielä puurtaa ennen äitiyslomaa. Väliin onneksi kiilaa muutaman päivän reissu Nizzaan, jossa on maaliskuun alussa jo (toivottavasti!) ihanan keväistä. Tähtäimessä on laukkujen ja aurinkolasien shoppailu (joojoo, tietty myös ympäristöön tutustuminen), vaatteita ja kenkiä kun ei auta hirveästi sovitella. Tietty Ranskasta löytyy kivoja lastenvaatteita...

Niin siitä työmotivaatiosta. Aamuisin herätessä väsyttää jumalattomasti. Ja jos avokas (avopuoliso) erehtyy nousemaan sängystä ennen kuin olen lähtenyt ovesta ulos hän kohtaa pelottavan ja vihamielisen – myös mykän - olion. Onneksi hän on oppinut hyvin tavoille, minun tielleni ei kannata osua aamulla. Junamatkan aikana voin onneksi vielä jatkaa torkkumista (kunhan saan istumapaikan!), mutta kun pääsen toimistolle asti, pitäisi minun jo kyetä toivottelemaan god morgenit kollegoille. Aamupäivä menee heräilyyn ja se onkin tehokkainta työaikaa, lounasaika siintää jo mielessä.

Vaikeimpina aamupäivinä, etenkin maanantaisin, auttavat suklaapatukat. Tosin niihin ei voi päivittäin tukeutua, sillä minulla on puolet viikon päivistä karkittomia. Tällä epätoivoisella toimella yritän välttää ylettömät lisäkilot nyt kun en pysty urheilemaan ihan niin tehokkaasti kuin haluaisin. Lisäksi olen törmännyt uhkakuviin valtavista sokerilapsista, jotka siis syntyvät ”kookkaina”... ei houkuttele, ei. 

Odotettu lounas on yleensä pettymys ja sen jälkeen jää nälkä. Tämä ei tietenkään estä mahtavaa iltapäiväväsymystä. Miten sitä voi tehdä töitä kun on hädin tuskin hereillä ja mielen täyttää vain välipalan suunnittelu? Myöskin raskaana oleva kollegani kertoi, että hänen ystävänsä työpaikalla on lepotila, jota voi käyttää keskellä päivää raskaana ollessaan. Urbaani legenda?

Minua äitiysloman ajan sijaistavan uuden ihmisen pitäisi aloittaa vajaan parin viikon kuluttua. Aivan mahtavaa, voin alkaa jakamaan työtaakkaani. Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että minun tulee perehdyttää uusi henkilö mahdollisimman hyvin työni saloihin, eli en voi olla täysin koomassa... Olen tässä jo yrittänyt keräillä jonkinnäkösiä kuvauksia duuneistani... ehkä niistä on apua minullekin kun palailen töihin keväällä 2010. Toivottavasti kotonaolosta kertyy duunimotivaatiota ensi vuodeksi... Tai ehkä se tanskalaisella minimipalkalla kituuttelu melkein vuoden ajan auttaa asiassa yllättävän paljon?