Mistä minun, oi niin subjektiivinen maailmani, jota niin kovin objektiivisesti havainnon, koostuu?

 

Kunnianhimottomasti taidan olla sitä mieltä, että se koostuu ihan arkipäiväisistä tapahtumista, jokapäiväisestä elämästä, joka kuitenkin on ihan mukavaa – suurimman osan ajasta. Siitäpä seurauksena tämä blogi mukavasta maailmastani.

 

Saa nähdä nuupahtaako innostukseni kirjoitteluun pienen ajan kuluttua. Nähtäväksi myös jää keskitynkö enemmän tai vähemmän joihinkin aihepiireihin, todennäköisesti kyllä, sillä siitähän ihminen pauhaa mikä on hänelle tuttua, läheistä ja ajankohtaista.

 

Päädyin myös siihen, että haluan kirjoittaa suomenkielellä, sillä nykyisessä maailmassani niin vähän suomea käytän. Lisäksi olen harmikseni huomannut oman ilmaisuni rajallisuuden muilla kielillä. 

 

Tähän mennessä tapahtunutta:

 

Synnyin 70-luvun lopulla pikkusiskoksi helsinkiläisperheeseen. Kymmenen vuotta myöhemmin perheeseen liittyi koira, joka kasvatti neljä-huonetta-ja-keittiön väkiluvun viiteen. Lapsuuteni hymyilin ja tanssin, teini-iässä viilasin nämä ominaisuudet vähitellen taka-alalle ja peruskoulun päätyttyä suoritin lukion ilman suurempia saavutuksia/epäonnistumisia niinkuin ties kuinka monta kymmentätuhatta ikätoveriani. Lukion jälkeen kaukokaipuu vei Ranskaan, Pariisin liepeille au-pairiksi. Suomeen paluu aiheutti kovan kulttuurishokin, koirakin kuoli, mutta jo niin kovin aikuistuneena lähdin rakentamaan loistavaa tulevaisuutta Suomessa. Seurasivat tradenomi-opinnot, erinäiset opiskeluajan työpaikat ja tietysti ihmissuhdeharjoitukset. Oikea aikuisten työ löytyi kolmannen vuosikymmeneni puolivälissä sattumalta kun laittelin hakemuksia summamutikassa sinne tänne. Nyt mennään kuudetta vuotta samassa firmassa, mutta työnkuva ja maa ovat muuttuneet. Nykyisellään vietän suurimman osan valveillaoloajastani Köpiksen liepeillä toimistossa viestintämateriaalia koordinoiden. Muutaman kuukauden ajan on huomattavan osan ajastani vienyt myös junissa istuskelu, sillä syksyn pimeydessä muutti kotini Köpiksestä Malmöön. Samalla vaihdoin sinkkuelämän avoliittoon ja itsestäänselvän lapsettomuuden esikoisen odotukseen.