Vaikka maatalous ei nykyisessä pohjoisen elämänmenossa enää pääosaa näyttelekään niin silti sää kiinnostaa ihan pirusti.

Viikonloppuna oli myrskypoikasta Ruotsin, Tanskan ja Suomen suunnalla ja sen huomasi ihmisten facebook-statuksista. Monenmoni kommentoi hurjaa säätä. Myrskytuulten lähestymisestä kertoi myös lauantainen lööppi. Täällä Ruotsin lööppilehdistössä tuntuvat muutenkin olevan aiheet vähissä, sillä muutaman kerran viikossa sää varastaa tilan julkkiksilta: Missä on lämmintä, Koko kesän ennuste, Supersää jatkuu, Myrsky iskee etelään ja niin edespäin.

Väistämättähän se syksy on siis saapunut Skåneenkin. Tuntuu kuin sandaalit olisivat yhdessä yössä vaihtuneet saappaisiin ja kevyt neule viiteen paksumpaan. Pukeutuminen on myös tuonut uusia haasteita vauvaelämään. Enää ei voi nostaa nukkuvaa lasta vaunuihin odottamaan uloslähtöä. Nyt nappulakin täytyy topata kylmää vastaan. Ja nukkuvaa pikkukaveriahan ei pueta ilman heräämistä ja suuttunutta huutoa. Ja nyt kun nappulan liikehdintä koko ajan lisääntyy ei riitä, että peitot suojaavat kylmältä vaan kunnon vaatteet ne olla pitää.

Monethan ovat onnessaan syksyn tulosta. Ilmat viilenevät ja mitä kaikkea ne nyt ihastelevatkaan... Minä en ole innoissani syksystä. Toki on ihania syyspäiviä, ne ovat niitä aurinkoisia ja tuulettomia. Sellainen sää kun on, niin ilma on mukava vuodenajasta riippumatta. Ikävä tosiasia vain on, että tuollaiset päivät ovat melko vähissä syksyllä. Ja pahin, se on se lisääntyvä pimeys. Kynttilät ovat toki kivoja, mutta eivät ne mitenkään korvaa vähentyvää auringonvaloa.

Joka syksy ajattelen, että voisinpa olla kuin karhu. Painua talviunille marraskuussa ja heräillä maaliskuussa. Jaahas, mitenkähän tähän saisi jonkun maatalouteen viittaavan loppukaneetin.... Sitten tää karhu kävis kanatarhassa ja maajussi olis vihainen.