Voisin palailla ajassa hieman taaksepäin... aikaan jolloin blogi oli pimennossa viikkoja.

Koska itse olin niin hermostunut synnytyksestä etenkin raskauden alkupuoliskolla, en tässä kuvaile sitä kovinkaan yksityiskohtaisesti (lähinnä siis jos joku lukijoistani tulisi kokemaan samaa ahdistusta oman raskautensa aikana). Minä nimittäin kelailin lähestulkoon kaiken mitä olin synnytyksistä kuullut ja kaikki kuulosti kamalalta. Loppuraskauden aikana olin hieman rennompi asian suhteen, kun olin päättänyt ottaa kokemuksen vastaan sellaisena kun se tulee. Loppujen lopuksi synnytyskokemus oli minulle hyvä. Mutta tosiaan alkuraskauden aikana ei ollut mitään mitä olisin voinut synnytyksestä kuulla/lukea ilman hirveää ahdistusta.

Jos joskus olen pyöräyttämässä lisää lapsia on kuitenkin yksi asia jotka haluaisin hoidettavan eri tavalla. Täällä Malmössä on kumma käytäntö, että lapsiveden menon jälkeen voidaan odottaa kolme vuorokautta että supistukset alkavat omin voimin, ennen kuin alkavat niitä sairaalassa tipalla käynnistelemään. Minulla meni kaksi ja puolivuorokautta lapsivedestä nappulan syntymään ja tänä aikana (päivittäisistä kontrollikäynneistä huolimatta) pikkunen oli ilmeisesti saanut jonkun infektion ja joutui olemaan lasten osastolla neljä päivää hoidossa. Tilanne ei ollut mitenkään erityisen vakava, mutta eihän se ihana tilanne ole, että pikkuinen joutuu viettämään ensimmäiset päivät tehotarkkailussa. Näin ollen en suostuisi enää odottelemaan kunnon supistuksia päivätolkulla lapsiveden menon jälkeen.

Sitten ilokaasusta... Synnytyksessä esimerkillisesti toiminut toinen puoliskoni kertoilee liioitellen ilokaasun käytöstäni... Mutta niin innokkaasti sitä maskista imppasin, että nenänvarsi oli kipeänä muutaman päivän jälkikäteen. Lisäksi ehdin kehittää hienon "no-hands"-tekniikan, lisätietoja saa kysyttäessä. Oliko sitten ilokaasun sävyttämää tai ei, ehdin jossain vaiheessa myös ajatella, että "onpa siistiä! Kuukausiin en ole päässyt kunnolla treenaamaan, mutta nyt tuntuu hyvältä. Koko kroppa on lämmin kun kovalla bikkitunnilla ja meno on hyvä". Jepjep.  

Nyt odottelen, että pääsisin oikeasti jumppaamaan ja lenkille. Muutama viikko pitäisi vielä malttaa kävelyn parissa.