Apuva kun on taas aikaa vierähtänyt. Mutta kesällä sitä viettää päivät mieluusti ulkosalla.

Tuolta viereisestä huoneesta kuuluu vaipanvaihdon yhteydessä kakka-aiheista lauleskelua ruotsiksi. Mihin tässä ollaan menossa kun kahdessa kuukaudessa ollaan jo päästy tälle tasolle. Puolustuksekseni täytyy sanoa, että minä en vielä lurittele kakka-lauluja. Minun lauleskeluni on pääosin "matkustan ympäri maailmaa..." -laulun hoilottaminen puoliksi omalla sanoituksella kovaäänisen itkun yli. Siinä laulussa on taikaa, itku nimittäin hiljenee lähes poikkeuksetta. Ehkä pienessä nappulassa on jo herännyt kaukokaipuu. Tai ehkä se on vain minun upea lauluääni joka mykistää.

Parin viikon kuluttua pienet ja isot perheenjäsenet pääsevät helpottamaan (?) kaukokaipuutaan Suomeen. Mukavaa! Samalla on tarkoitus treenata vanhempiani nappulan tavoilla, jos heistä olisi hoitoavuksi. Eiköhän! (Ei paineita.)

Minun lastenhoito-opit ovat melkoisen joustavia ja erittäin suositeltavia. Tosin monet niistä ovat käyttökelpoisia vain kesällä. Esimerkiksi vaipanvaihto lastenvaunuissa keskellä katua. Tai lounastaminen ravintolassa ulkosalla, jossa mahdolliset rääkäisyt vaunuista eivät häiritse niin kovasti kanssaruokailijoita kuin sisätiloissa.

Saa nähdä millaisia rääkäisyjä saadaan aikaa lentokoneessa matkalla Suomeen. Eihän kellään voi hermo mennä puolentoista tunnin lennon aikana, eihän? Jopa minä kestin reilu vuosi sitten tuon matkan kirkuvan lapsen vieressä... argh! Verenpaine nousee pelkästä muistelusta.