Alkuun lyhyenä kuriositeettina, että edellistä kesää palaamaan anovaa kirjoitustani seuraavana päivänä oli hellettä! Mutta se taisi jäädä kesän viimeiseksi...?

Viime yönä ruokkiessani poikasta sain jonkun super-idean blogikirjoituksen aiheeksi. Mietin, että pitäisi pitää kynää ja paperia sängyn vieressä kun en varmastikaan muista ideaa aamulla herättyäni. Päätin, että painan idean mieleeni... tadaa! Muistan tämän kaiken, mutten sitä idistä. Mahtavaa.

Vanhempani ja siskoni perheineen ovat tulossa huomenna tänne. Ihanaa! Lauantaina on nappulan ristiäiset ja sitä varten saapuu Suomen konkkaronkka tänne Etelä-Ruotsiin. Samalla minulle tuodaan Oltermannia. Ja äitini matkatavaroista löytyvät puolet kaste-juhlan tarjoiluista. Loput väsätään huomenissa äidin kanssa.

Saa nähdä millaisen konserton poika pitää kastekirkossa. Eilen kävimme jutustelemassa papin kanssa ja lapsukainen oli kuin herran enkeli (anteeksi sanavalinta). Lauantaina voi sitten olla eri meininki. Isossa kirkkosalissa kun kaikuu aika komeasti jos oikein vauhtiin pääsee... Mistä tulikin mieleeni, miksi nettiin edes kirjauduin. Minun pitäisi etsiä runo, jonka pahaa-aavistamaton siskoni voi kummina lausua. Minun todella pitäisi elää muistivihko kädessä...

Kastemekkoa kokeilin nappulalle ja vielä mahtuu... mutta aika viime tingassa nämä pippalot ovat mekon kannalta. Kastemekko on ollut aiemmin käytössä siskoni, minun ja kahden siskontyttöni ristiäisissä. Historian siipien havinaa... Jos ihan totta puhutaan, niin kyllä potra poikani näyttää hieman kummalta mekossa.

Nyt, ennen kun jälleen unohdan, etsin sen runon. Pitäähän sitä vähän suomenkieltäkin Skånelaiskirkossa kuulua. Pappi ehdotti suomalaista virttä, mutta meikäläisen suku kun ei ole sitä laulavaisinta... kuulijoiden kannalta onneksi.