Aijai. Onpas taas tullut vältettyä kirjoittelua... Suomen reissu meni hienosti ja nappula oli kiltti kuin mikä lentomatkoilla. Oli ihana nähdä ystäviä ja perhettä. Madonna Suomessa jäi väliin, mutta Köpiksen konserttiin pääsin.

Nyt viedään perheen elättäjän viimeistä lomaviikkoa ja hän on sen kunniaksi flunssassa. Niinpä sitä on pysytelty kiltisti Malmössä. Tosin alan jo epäilemään että flunssa on tilaustyötä, sillä nyt herralla ei ole mitään syytä liikahtaa sohvalta yleisurheilun mm-kisoja seuraamasta. Käsittääkseni suomalaiset eivät ole edes vilahtaneet kentällä. Paitsi seiväshypääjä tänään, jota katsomaan minutkin varta vasten raahattiin telkkarin ääreen. Näin kaksi hyppyä. Toinen oli ylitys ja laskeutuminen patjan viereen, toinen oli alitus, törmäys puomia kannattelevaan tolppaan ja laskeutuminen juuri ja juuri patjalle. He-hee.

Pikku-nappula on jo suuren suuri ja tämän hetken kovin juttu on kielen ulkoiluttaminen. Kieli roikkuu ulkona siltä varalta, että siihen sattuisi osumaan jotain maistamisen arvoista. Lisäksi kädetkin toimivat jo niin, että niillä pystyy tarttumaan esineisiin, joita kannattaa ohjata suun suuntaan. Ja peukalo, ystävämme peukalo, se löytyy suusta silloin kuin kieli ei ole ulkona.

Minä sitten. Äitiyslomaharrastukseni rannekorujen teko on ajoittain riistäytymässä käsistä. Kuuluuko harrastuksista saada rasitusvammoja (rakkula sormessa)? Ideoita tuntuu olevan enemmän kuin mitä sormet kestävät. Ilmat eivät vielä ole viilenemässä kesälämpölukemista, mutta kun se tapahtuu, on minulla ohje peiton virkkaukseen... tuleeko siitä minun uusi päähänpinttymä?