Eilen se iski. Olen viikon kuluttua Suomessa mökkeilemässä. Ihan huippua! Tähän asti olen lähinnä hermoillut siitä miten lentomatka menee kahdestaan pikkunappulan kanssa.

Eilen juttelin äitini kanssa puhelimessa (vauva)tavaroista - mitä heiltä löytyy ja mitä minä kuljetan mukanani. Äitini sitten kertoili mitä olivat päivän aikana puuhailleet ja täytyy sanoa, etten olisi pistänyt pahitteeksi jos olisin ollut mukana. Päivän ohjelmassa oli ollut tätini syntymäpäivät, sen jälkeen visiitti äitini lapsuudenkotiin - joka tätä nykyä on tyhjillään oleva vanha maatila - jossa äitini ja siskoni olivat menneet mustikkametsälle ja isäni oli pysynyt pihapiirissä siskontyttöjen kanssa mustikoita ja metsämansikoita etsien. Byäää! Onko mitään parempaa on itsepoimitut metsämansikat?!?

Itse en muista koska viimeksi olen ollut "landella", niinkuin äitini lapsuudenkotia nimittelimme. Tätini ja enoni olen sentään tavannut viime vuoden puolella... Ja tädin tulen tapaamaan tulevan Suomen visiittini aikana. Tuli jotenkin hölmö olo kun tajusin, miten paljon aikaa on vierähtänyt joidenkin sukulaisten tapaamisesta.

Kai tässä visiitin kynnyksellä tuli jonkinlainen koti-ikävä. Vaikka enhän minä edes kovin pitkälle maailmalle ole päässytkään. Ihana silti päästä visiitille Suomeen. Samalla yksi tuore Suomen kansalainen tulee ensimmäistä kertaa äitinsä lapsuudenkotia katsastamaan.